Kisafiiliksiä

18.05.2019

Puola - Tanska - Suomi - Puola. Ja sen jälkeen Saksa. Pari viikkoa sitten hypättiin autoon Puolan Walczissa ja otettiin suunnaksi Kööpenhamina, jossa kisailtiin tietenkin tanskalaisten, mutta myös muutamien muiden pohjoismaalaisten kanssa kauden ensimmäiset kunnon kilpailut. Köpiksestä jatkettiin matkaa Suomeen ja ehdittiin viikon verran nauttia kotioloista, kunnes maanantaina lentokone toi meidät takaisin Puolaan ja nyt ollaan jälleen täällä Walczissa valmistautumassa ensi viikon koitoksiin. Ensi viikon torstaina pärähtää käyntiin ensimmäinen maailmancup Poznanissa, eli täällä Puolassa ja heti seuraavana viikonloppuna melotaan toinen maailmancupin kilpailu Duisburgissa, Saksassa.

Toukokuinen Köpis tarjoili meille tuulta ja vähän lisää tuulta, aurinkoa, kauniita hattarapilviä ja mustana leiskuvia myrskypilviä, sateenkaaria ja rakeita. Välillä kaikkia samaan aikaan. Tuli sitä yhtenä aamuna taivaalta luntakin ja lämpötilojen puolesta pyörittiin siinä plus yhden ja vähän reilun kymmenen lämpöasteen välillä. Kyllä tämä kesäurheilu on hienoa, eikö? Hiihdon MM kisoissa aiemmin keväällä taisi useimpina päivinä elohopea kivuta sinne kymmenen asteen tienoille, joinain päivinä jopa lähemmäs viittätoista. Ihan kuin jossain olisi nyt joku mennyt vähän vikaan. No, kesäisistä keleistä huolimatta viikonloppu oli varsin onnistunut. Pari päivää ennen kisoja oli vielä aika vaikeaa löytää motivaatiota viikonlopun rutistusta varten, mutta kyllä se kisafiilis sieltä sitten kisa-aamuna kuitenkin pomppasi esiin ja heti ensimmäisestä alkuerästä asti viikonlopun kaikki vedot onnistuivat melko kivasti ja tasaisen hyvä tekeminen oli viikonlopun teema.

Mulle käy näin oikeastaan aika usein. Vaikka tavallaan odotankin kisoja innolla, ainakin jossain vaiheessa, niin en kuitenkaan suuresti nauti siitä jännityksestä, mikä usein juuri ennen kisoja puskee päälle. Olen ehkä onnistunut löytämään keinoja hillitä sitä jännitystä, mutta kokonaan en siitä pääse eroon, eikä kai tarvitsekaan. Ne onnistumiset ja vedot, joissa on antanut kaikkensa kyllä muistuttavat, että minkä takia sitä toisinaan epämiellyttävääkin jännitystä voi ja kannattaa joskus sietää.

Yleensä se jännitys onneksi vähän helpottaa heti, kun on ensimmäinen veto ohi. Niin myös nyt. Kisoja edeltävänä päivänä vielä vähän pöksyt tutisi, mutta itse kisapäivinä onnistuin olemaan tosi rento ja rauhallinen ja oli jotenkin todella helppo lähteä sinne linjaan, kun luotti omaan tekemiseen ja tiesi, että kyllä tästä hyvä tulee. Muistan viime vuonna Duisburgin maailmancupissa, kuinka ennen 500m välierää mut valtasi yhtäkkiä täysi levollisuus. Edellisisissä kisoissa ja edeltävinä päivinä vallinnut jännitys suli kokonaan pois ja tilalle tuli kirkas ajatus siitä, että oon just siellä missä mun pitääkin olla ja tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitää tehdä. Muistan kun lähdin vesille ja en voinut olla hymyilemättä, koska kaikki palaset vaan loksahti kohdalleen sillä hetkellä. Tietysti juuri ennen starttia se pieni hyvä jännitys taas nosti vähän päätään, mutta juuri sopivalla tavalla. Juuri sen verran, että sekä keho, että mieli olivat valmiina tulevaan suoritukseen. Niin siellä Duisburgissa vuosi sitten, kuin nyt Kööpenhaminassakin.

Loppujen lopuksi viikonlopun saldona oli pari mitalia kaksikolla ja yksi yksiköllä, roppakaupalla hyviä ehjiä kisavetoja ja lisää luottoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Ihan kohtuullinen saldo mielestäni ja melkoisen hyvä tapa polkaista kausi käyntiin! Ensi viikolla se luotto omiin kykyihin meneekin heti kunnolla testiin, kun vastassa on ne maailman parhaat ja kisapaikkana on "lievästi" haasteellisista olosuhteistaan tunnettu Poznan. Pitäkää sormet ristissä ja peukut pystyssä ja toivottakaa onnea mulle ja koko muulle joukkueelle!