European Games

04.07.2019

Jos joku kysyisi minkälainen kaupunki Minsk on, en osaisi antaa mitään järkevää vastausta, vaikka siellä juuri viikon vietinkin. Tai sen verran voisin kertoa, että kaupunkia ympäröi hervottoman kokoiset kerrostalot. Toinen toistaan massiivisempia, mutta hyvinkin samannäköisiä, pastellinsävyisiä rakennelmia. Jos sinne muuttaisin, voi olla etten vähään aikaan osaisi mennä oikeaan taloon tai rappukäytävään ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. On kaupungilla varmasti paljon muutakin tarjottavaa, mutta omalta osaltani se jäi tällä reissulla näkemättä.

Syy miksi Minskissä oleskelin, oli European Games tapahtuma. Monilajitapahtuma, joka toimi usealle lajille EM-kilpailuina, kun taas toisille se vain oli yksi arvokilpailu lisää kisaohjelmaan. Meidän osalta kyseinen kilpailu tosiaan toimitti EM-kisojen virkaa, vaikka normaalista käytännöstä poiketen näihin kisoihin karsittiin maapaikoista viime vuoden kisojen perusteella, eli ihan kaikki eivät näihin karkeloihin päässeet mukaan. European Games, tai suomennettuna Euroopan kisat järjestetään Olympialaisten tapaan neljän vuoden välein, 2015 Bakussa ja 2023 ymmärtääkseni Krakovassa. Nämä kisat olivat järjestyksessään vasta toiset ja ainakin melonnan osalta kokemuksena kai hieman erilaiset kuin edelliset. Itse en kuitenkaan edellisiin osallistunut, joten keskitytään nyt näihin, joissa minäkin olin mukana!

Eli siis, ihan huikean hieno tapahtumahan nämä kisat oli! Tunnelma oli aika erilainen, kuin kisoissa yleensä. Urheilijoita oli tietenkin paljon enemmän, koska lajeja oli niin monta, ja joka päivä jollakin oli kisoja, ja porukkaa tuli ja meni jatkuvasti. Tutustuttiin toisiimme joukkueen yhteisellä "olohuoneella", mistä löytyi pelejä, muumeja, Fazerin sinistä, Elovenan pikapuuroa, sekä tietysti suomalaista kahvia. Asustelimme siis kisakylässä kaikkien muidenkin joukkueiden tavoin. Ruokailut oli järjestetty sinne kisakylään ja löytyipä sieltä kaikenlaista ajanvietettä ja harjoittelumahdollisuuksiakin kisakylän aitojen sisäpuolelta. Kisapaikkaa lukuun ottamatta ei alueelta oikeastaan tarvinut poistua, eikä poistuttukaan ennen kuin vasta viimeisenä iltana läheiseen "ostoskeskukseen" ,joka tosin oli vähän erilainen kokemus kuin olimme odottaneet ja sitä paitsi liikkeet olivat juuri menossa kiinni, joten kovin pitkä reissu ei siitäkään poistumisesta tullut.

Lajikirjo suomen joukkueen osalta oli sen verran mielenkiintoinen, että tuli opittua aika paljon uutta! Pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan nyrkkeilyä ihan paikan päälle, enkä tietysti ymmärtänyt mistään mitään, mutta hauskaa se silti oli! Sain myös tietoa ammunnan eri alalajeista, sekä kuulin kuinka paljon rahaa liikkuu sulkapallon ympärillä vedonlyönnin muodossa. Mielenkiintoista! Ja aika hurjaa tavallaan, miten vähän oikeasti tietää eri urheilulajeista ja miten helposti sitä muodostaa kaikenlaisia ennakkoluuloja niitä kohtaan. Nykyään kyllä heti, jos alan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä jostain lajista ilman riittävää tietoa, muistutan itseäni siitä, minkälaisiin käsityksiin ja mielikuviin usein itse törmään, kun tulee melonnasta puhe. Sen jälkeen on taas helpompi muistaa, että se kaikki työ ja ne huippuunsa hiotut ominaisuudet eivät aina näyttäydy ulkopuoliselle samalla tavalla kuin alan ihmisille. Onhan se nyt selvää, että maailman parhaat urheilijat saavat kaiken näyttämään helpolta, mutta silloin saattaa unohtaa kuinka paljon niitä pieniä yksityiskohtia on hiottu ja kuinka ankarasti niitä töitä on tehty, jotta se suoritus on saatu sille tasolle, että se näyttää helpolta.

Sen lisäksi, että itse opin paljon uutta, oli hienoa päästä kertomaan omasta lajista, sen vaatimuksista ja esim. olympialaisten karsintajärjestelmästä (eli siitä kuinka järjetön se on!) ja maailman siistein juttu oli se, että joukkuetoverit myös katsoivat meidän vetoja telkkarista! Joillekin ehkä ihan arkipäiväinen asia, mutta mun mielestä se vaan oli ihan mega siistiä! Melontaa nyt harvemmin edes näkee telkkarista, mutta siellä kun siihen oli mahdollisuus, niin oli hienoa, että joku myös käytti sen mahdollisuuden. Toinen asia, mikä ilahdutti, oli se, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita siitä, miten meillä meni. Aina kun palattiin kisapaikalta takaisin kisakylään, joku tuli kyselemään, että miten meillä oli mennyt, tai he tulivat onnittelemaan hyvin menneestä kisasta. Kaikki tsemppasivat toisiaan myös heikommin menneiden kisojen jälkeen, ja yhteisöllisyys ja hyvä henki kyllä välittyi tosi ihanasti koko sen ajan, kun siellä oltiin. Täytyy sanoa, että olin yhtä hymyä koko viikon (mutta jos se hymy ei aina ulospäin näkynyt, niin syytän suomalaisuuttani siitä) ja tunsin oloni kovin onnelliseksi päästessäni kokemaan taas jotain uutta ja ihmeellistä ja vieläpä niin mukavien ihmisten seurassa! Ja oli niillä kohtuullisen hyvin meneillä kisavedoillakin varmaan jotain osuutta siihen hyvään mieleen 😉

Kiitos siis koko joukkueelle, niin urheilijoille, valmentajille kuin muullekin taustatiimille! Tästä on hyvä jatkaa kesän muihin koitoksiin.